Sinun, minun, meidän koti

Hyvää Yrittäjänpäivää! Tämä päivä on ollut mulla vapaapäivä. Se tosin meni kotona lasten kanssa. Isommat oli kipeinä ja pienin kotosalla muuten vaan. Eilen illalla totutin Karvanaamaa bloggaukseen ja räpsyttelin teille kasan kuvia meiltä. Just niin meidän näköinen koti, ihan täydellinen (alku). ❤

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Tuo sisällä oleva prätkä on se, yksi maailman hienoimmista, jota kuvasin Moottoripyörämuseossa talvella. Ja nyt se on meillä olkkarissa. En ehkä kestä! 🙂

 

Kävi sillai hassusti viime viikolla, että mulla ajossa ollut prätkä laski bensat koneeseen. Kun tämä vapaa meni näin, vähän niin kuin päätettiin jättää ajokauden loppu vain yhden pyörän varaan. Puoliksi pakotin Karvanaaman ilta-ajelulle yksin ja jäin kotiin. Muksut lähtivät toisiin koteihinsa. Vähän olis viluinen fiilis… No, söin harmiin kaikki taloudesta löytyvät suklaat ja lääkkeeksi kourallisen vitamiineja sekä ison mukillisen kamomillateetä. Heti jo parempi olo.

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

 

Yksi huikeita juttuja meillä ei suinkaan ole Klonkku vaan tuo eteisen seinä. Se on vieraskirja. (Terkkuja sukulaisille ja ystäville, että voivat varautua piirtämään seinään!) Toki seinään on runoiltu myös terveisiä toisillemme ja lapset piirsivät siihen kuvat meistä kaikista. Muitakin ihan mahtavia ideoita pursuilee vuorotellen viidestä päästä. Tästä tulee ihan huikea huusholli!

 

 

Nyt mä suuntaan kuumaan kylpyyn ja valmistautumaan huomiseen työpäivään. Huomenna ollaan taas yhteisellä keikalla, en aio olla kipeänä! 😉

 

PS: Mikähän sisustustyyli kuvaisi tätä meidän systeemiä? Voisin kirjoitella avainsanoihin hakukoneita varten. 😛

TallennaTallenna

Mainokset

Huhuu…?

Ihan varovaisesti hei vaan kaikille. Nyt on kyllä vähän vaikea jatkaa, tämän kaiken jälkeen. Niin paljon taukoilua, niin paljon tapahtumia ja niin paljon lukijoita! Uskomatonta, että teitä käy täällä vieläkin päivittäin kymmeniä! Kiitos.

 

Blogia ja kirjoittamista on ollut ikävä. Silti tuntuu vähän aralle jatkaa. Mistä minä nyt tähän teille kirjoittaisin…?

Ehkä siitä, että miksi en ole kirjoittanut. Eikös aina pahoitteluun kuulu kootut selitykset?

Kesään kuului kaikkea uutta ja ihmeellistä. Ja töitä. Paljon töitä. Ja vesisadetta ja silloin kun ei satanut, oltiin ajamassa. (Ihanaa!) Oli muutto. Muutettiin silloin huhtikuussa siitä omakotitalosta tyttären kanssa vuokralle pikkuiseen kolmioon. Tuli aika kiire sen talokaupan kanssa, joten nappasin asunnoksi sellaisen, mihin oli tulossa putkiremppa loppuvuodesta. Se alkoikin elokuun alussa.

 

Eipä sillä, aika vähän siellä oli ehditty olla, eikä siitä huushollista paljon ollut kirjoitettavaa. Söpö se oli ja tuntui kodikkaalta. Elämä oli varmaan lapsestakin aika sekavaa. Oikeastaan koko kesä oli aika sekava. Ihana, hemmetin rankka, mutta eheyttävä.

 

Kävi myös sillä tavalla hassusti, miten ei pitänyt käydä. Minun ei pitänyt rakastua, eikä etenkään seurustella. Piti elää vain itselle ja tyttärelle ja asua kaksin, omassa kodissa.

Siitä työkaverista ja ystävästä, kenen kanssa harrastettiin motskarijuttuja, tulikin Elämäni Mies. (Sori isi.) Tuli uusi perhe ja yhteinen koti. MEITÄ on viisi. Aika harvoin ollaan kaikki yhdessä, silti ollaan kaikki ajatuksissa. MEILLÄ on kolme lasta. Prinsessan ensimmäiset asiat on joka aamu samat: ”Missä pojat on? Missä Kunkku on?”

 

Tämä kaikki on ihan käsittämätöntä. En ole ikinä uskonut rakkauteen. Parisuhteideni idea on aina ollut olla yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa olen voinut elää. Nyt olen parisuhteessa, koska en voinut elää ilman tätä ihmistä. Koska hän ei voinut elää ilman minua.

 

Kirjoittaminen tuntuu ihanalta. Nyt taas asiat on niin, että voin kirjoittaa ja jakaa teille kauniita asioita. En ole koskenut kameraan juurikaan koko kesänä. On ikävä myös kuvaamista. Pitää päivittää Adobe-lisenssi, pääsi vanhenemaan. Wuhuu, blogistania! Täältä tullaan taas! 😉

Kevättä 2017

Aika rientää ja kesä lähestyy! Ihana kevät ja kesä… Kiireinen, ehkä jopa ahdistava. Mutta silti niin ihana.

Meillä oli talon luovutus viime viikolla. Tiukkaa hommaa, huh huh! Olen vilpittömästi onnellinen ja helpottunut. Joskos nyt alkaisi elämä tasoittua… Tosin, kesän kalenteria katsellessa ei juuri siltä näytä. 😉

 

Yksi ihanin juttu tässä keväässä ja kesässä on se, että ostin loppuvuodesta moottoripyörän. 16 vuoden haaveilun jälkeen, minulla on viimein vihreä Ninja. Unelmieni prätkä. ❤ Ihan käsittämätöntä, että moottoripyörän ostaminen saa ihmisen näin onnelliseksi. Olen leijunut joulukuusta asti, eikä loppua näy! Olisikohan kannattanut tehdä tämä jo vähän aiemmin. 😀

En ole tainnut koskaan kertoakaan, että se ensimmäinen unelmapyöräni on odottanut  tallissa aikaa, rahaa ja rakkautta vuodesta 2002 asti. Kerron siitä sitten lisää, kun sen aika on. Ninjastakin lupaan kesän myötä lisää kuvia!

 

 

Ihanaa, kun on tekemistä! Tuntee olevansa elossa.

 

Siihen liittyen pitääkin kertoa teille Kaasarikulmasta. Jep, Kaasarikulma. Se on kaikkien pärisijöiden yhdistyshenkinen kohtauspaikka. Eräs työkaverini sattuu olemaan yhtä sekaisin prätkistä kuin minäkin ja hän erehtyi ehdottelemaan minulle yhteisön perustamista. Tapaamisia, koulutustilaisuuksia ja mukavaa yhdessäoloa samanhenkisten kanssa.

 

Avajaiset on lauantaina Mikkelissä! Tervetuloa mukaan! 😉

 

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Nämä kuvat on tuon samaisen työkaverin ja ystävän pyörästä. Tämä prätkäjuttu on jotain, mitä vaan en voi selittää… Mutta tuo Ducati on yksi maailman hienoimmista pyöristä. Ja mä pääsin kuvaamaan sitä. En ehkä kestä!

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Kotivinkki - Olga Temonen

Ihan tavallisesta elämästä