Minä: Nainen (+äiti)

Meillä naistenpäivää ei sen suuremmin vietetä. Mies huomioi asian tuomalla lähikaupasta Ben&Jerry’sin. Tyttären kanssa jäätelöä syödessä uhrasin hetken ajattelemalla naiseutta ja mitä naiseus itselleni merkitsee.

Naiseuden merkitys ja nimenomaan tasa-arvoerot saapuivat elämääni vasta pari vuotta sitten. Siihen asti naiseus merkitsi itselleni lähinnä ulkoisia asioita, eikä esimerkiksi Afrikan naisten ja tyttöjen elämä koskettanut sen syvemmin. Pari vuotta sitten tulin raskaaksi. Ymmärsin, että nainen ja mies eivät voi koskaan olla täysin tasavertaiset ja tasa-arvoiset, koska mies ei pysty ottamaan lisääntymisestä tulevaa taakkaa pois esimerkiksi työmarkkinoilta. Tai raskaana olevalta naiselta. Mies ei myöskään pysty ottamaan sitä roolia, jonka vastasyntynyt antaa äidilleen. Ihmiselle, jonka sisällä turvassa on siihen astisen elämänsä viettänyt.

Tänä aikana tasa-arvoisuuden merkitys on korostunut omassa elämässäni, koska olen joutunut kohtaamaan ympäristön luutuneen suhtautumisen. En ole koskaan halunnut omaa lasta. Suostuin ”projektiin” sillä ehdolla, että en synnytä, imetä enkä hoida lasta. Että perinteiset roolit kääntyisivät meillä niin, että mies hoitaa lapsen ja minä työt. Ei mennyt ihan kuin suunnittelimme…

Myös yhteinen talo toi eteeni yllätyksen. KAIKKI yhteinen posti tulee meille miehen nimellä, vaikka kaikki sopimukset on tehty molempien nimissä, tasavertaisiksi. Minun nimeni on osattu jopa vaihtaa hänen nimekseen sellaisissa asioissa, joissa minä olen ollut yhdyshenkilönä. Yhteisinä tehdyt sopimukset ovat muuttuneet hänen nimiinsä. Minut mainitaan esimerkiksi ”kanssavakuutettuna”. Syy on totaalisen epäselvä. Jopa lapsen päivähoitomaksuun oli merkitty vain miehen nimi. Mies ei ole ollut missään tekemisissä päivähoitoasioiden kanssa!

Koko elämäni aikana en ole koskaan ennen kokenut olevani näin epäitsenäinen. En voi sanoa olevani toisesta riippuvainen, mutta koen ympäristön painostavan minua johonkin pikkuvaimomuottiin. Toki tämä kokemus tulee varmaankin osaksi siitä, miten uudessa elämäntilanteessa olen ja miten vieraaksi sen koen. Pystyn jollain tasolla samaistumaan suomalaisnaisten tuntemuksiin 1900-luvun vaihteessa.

Äitiys on muuttanut naiseuttani suuremmaksi. Tehnyt sen tietoisemmaksi. Vaikka muutos on monissa asioissa tehnyt kipeää, olen kuitenkin iloinen päätöksestäni ja koen saaneeni paljon. Todella, todella paljon hyvää. Iloitsen siitä, että minulla on tytär. Koen hänen kanssaan suurta yhteenkuuluvuutta jo nyt. Ehkä sekin korostaa omaa naiseuttani. Jollain tavalla peilaan omaa naiseuttani hänestä. Siitä, miten täydellinen pikkuinen nainen hän on jo nyt. En edes osaa enää käsitellä naiseutta ilman äitiyttä! Luulen sen olevan merkittävä asia myös yhteiskunnan tasa-arvokysymyksissä.

Lapsilla tai ilman, HYVÄÄ NAISTENPÄIVÄÄ ARVON KANSSASISARET! Nauttikaamme siitä arvosta, mitä saamme omassa maassamme ja tukekaamme muiden naisten ponnistelua hyvinvointinsa puolesta tuolla muualla maailmassa.

Mainokset

Yksi kommentti artikkelissa “Minä: Nainen (+äiti)

  1. Paluuviite: Kuulumisia | Selviytymistarina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Kotivinkki - Olga Temonen

Ihan tavallisesta elämästä

%d bloggers like this: