Kosketus koskettaa

Poimin Facebookin uutisvirrasta Trendin buffin SiniPingviinin kirjoitukseen ”Mies – miksi kosket?”.

Pystyin hyvin samaistumaan otsikon kysymykseen. Olen aika kranttu ihmisten koskettelulle, mutta se on varmaankin monelle yllätys. En ole oikein hyvä kertomaan, etten liiemmin pidä koskettelusta. Olin jo käyttämässä muotoa ”lääppimisestä”, mutta vaihdoin sanan. Se kertoo hyvin siitä erosta, miksi toinen ahdistuu, mutta toinen ei ymmärrä ahdistavansa.

Ehkä harrastukseni ja olemukseni saavat ihmiset luulemaan, että suhtaudun fyysiseen kontaktiin suopeasti. Todellisuudessa pelkästään oma alueeni on reilusti suurempi, kuin käsivarteni ulottovuus.

Oma lähipiirini on kovaa halailijakansaa ja hyvä niin. Myös toisten harrastuskaverien kanssa halailu on aivan luentevaa, toisten kanssa ei niinkään. Harrastuskavereissa näen selkeän jaon asemaan yhteisössä ja tilanteisiin, joissa olemme olleet yhdessä. Silti halaaminen ja muu kosketus on eri asia. Miksi on isompi juttu koskettaa kädellä olkavarteen kuin rutistaa karhuhaliin?

Kuka koskettaa? Miksi? Vieras, puolituttu, tuttu, kaveri vai läheinen? Miksi minä kosketan? Huomaan, että tuossa keskivaiheilla listaa on selkeä kosketusaukko. Tuttuna ei enää kehdata koskettaa, kaverina aletaan koskettaa siinä vaiheessa, kun aletaan tunnustella mahdollisuutta muuttua läheisemmäksi, ystäväksi. Sama taitaa päteä sukuun. Kauimmaiset tervehditään puolikoreasti kätellen tai muuten fyysisesti, semitilassa ei kosketeta, läheisinä halataan ja paiskataan kättä. Eli kerrotaan tunteesta ja luottamuksesta. Viestitään, että olen valmis hyväksymään sinut.

Kosketus on kommunikointia. Sillä on viesti. Kosketusta on erilaista, mutta voiko pelkkä tuntuma kertoa koskettajan tarkoittaman viestin oikein edes jonkinlaisella varmuudella. Sanoisin, että heikolla todennäköisyydellä. Etenkin, jos alkoholi on jotenkin sotkemassa sorkkimista.

Miksi siis kosketetaan? Kosketus on tehokkaampi väline viestiä, kuin vain puhe. Kosketan, kun haluan viestilleni voimaa. Kosketus usein myös hämmentää kosketettavaa. Esimerkiksi väkijoukossa raivatessani tilaa tai halutessani jäädä jonkun mieleen. Toisin sanoen, halutessani hallita toista.

Ehkä moni mies koskettaa juuri siinä toisessa merkityksessä – halutessaan kertoa tunteistaan ja mieltymyksestään. Valitettavasti me naiset vaan helposti ymmärrämme tämänkin väärin, juuri sillä toisella tavalla.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Kotivinkki - Olga Temonen

Ihan tavallisesta elämästä

%d bloggers like this: