Leikkihuone, oikeasti

Meillä on periaatteessa jokaiselle oma huone, jossa on omat rojut ja omat jutut. Olohuoneesta löytyy tärkeimmät asiat, joita käytetään yhdessä ollessa: (Isän) rummut, tyttären kirjat sekä äidin käsityöt ja lehdet. Olen huomannut, että lapsi ei viihdy omassa huoneessaan, eikä juurikaan välitä leluistaan. Kodin muutos kotoisemmaksi oli helpointa aloittaa sieltä.

Tylsä ja pimeä ”leikkihuone” oli karu:

tylsä leikkihuone CIMG2433CIMG2432

Totesin tässä huoneessa olevan liikaa kaappeja ja eteisessä turhaan toisen lipaston, koska se oli tyhjä. Eteisen lipasto muutti työhuoneeseen, samanlaisen kaapin kaveriksi. (Tyhjä se lipasto on kyllä edelleenkin.) Tyttären huoneessa oli kolme peltistä Ikean PS-kaappia, jotka olen hankkinut sinkkuaikana omaan työhuoneeseeni. Niistä vain yksi oli oikeasti käytössä, kahdessa majaili kantoliina ja välikausivaatteita. Mielestäni nuo tavarat eivät kuuluneet leikkihuoneeseen. Yksi peltikaapeista siirtyi eteiseen lipaston tilalle ja sai hommakseen lapsen kenkien, joidenkin pikkupeittojen ja vastaavien säilömisen. Kaksi kaappia sopi toisen seinän syvennykseen täydellisesti. Maalattu puu leikkihuonessa oli oman postauksensa arvoinen.

Tyttären huoneessa oli muovinen leikkikeittiö. Sillä leikittiin aika harvoin, tylsäähän se yksin kokkailu tietysti on. Uuni toimitti tunnelin virkaa ja keittiöleikki päättyi lähes aina yritykseen kiivetä tiskipöydälle. Olin jo pitkään haaveillut leikkikeittiön siirtämisestä oikeaan keittiöön. Ajattelin kokeilla. Nyt meillä kokataan yhdessä sulassa sovussa ja äidin laatikot saavat olla. Pitää varmaan hommata lapselle myös oma tiskikone…

Kaappien tilalle tuli peuhupaikka eli savolaisittain rylläyspaikka. Siitä on tullut tyttären suosikki ja siellä on mukava viettää aikaa koko perheellä. Patjojen päälle piti tulla vielä riippukeinu, mutta sen turvallinen kiinnitys on kuulemma mahdotonta taata. Se jäi siis vielä odottamaan sijoituspaikkaansa. Halusin peuhupaikalle lisää aktiviteettia, mutta toistaiseksi sitä tuntuu löytyvän patjoistakin ihan riittävästi! 😀

peuhupaikka

Suunnittelin laittavani pehmolelut oman lapsuudenkotini vanhaan pyykkikoriin, mutta neiti oli eri mieltä. Hän kiipesi sinne itse, otti nalleystävän kaveriksi ja käski tuomaan kirjan. Nyt huoneessa on lapsen oma lukunurkkaus, jossa suosikkipehmot ovat saaneet kuulla monta satua! Korin päälle askartelen vielä joku päivä katoksen tai vastaavan…

lukunurkka

Kattokruunu lähti katon harjapuolelle ja matalammalle puolelle tuli kolmiosainen spottitanko. Siitä lähtee lumeneja yli 1000, joten valontarve on hetkeksi tyydytetty. Kruunu antaa kivaa tunnelmaa ja sen katkaisija on sopivasti peuhupaikan päällä.

Nyt leikkihuone on nimensä mukainen! Ehkä täytyy seuraavaksi keksiä olohuoneeseen lisää aktiviteetteja, koska nyt siellä vain soitetaan rumpuja. Tälläkään hetkellä olohuoneessa ei ole edes valoja, kun muut melskaavat leikkimässä. ❤

Mainokset

4 kommenttia artikkelissa “Leikkihuone, oikeasti

  1. Paluuviite: Ruukkuistutukset varjoon | Selviytymistarina

  2. Paluuviite: Puuhaa sadepäiville | Selviytymistarina

  3. Paluuviite: Leikkihuoneen syysilme | Selviytymistarina

  4. Paluuviite: Nuhruiset nurkat | Selviytymistarina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Kotivinkki - Olga Temonen

Ihan tavallisesta elämästä

%d bloggers like this: