Mitä lapset syö? Tänään parsakaalikeittoa.

Meillä tehdään todella harvoin arkena ”oikeaa ruokaa”. Eli sellaista, missä on se ruokaruoka, lämmin lisuke ja kylmä lisuke eli salaatti. Yhden ruokalajin taktiikalla mennään! Keittoa tuunaan usein pähkinä- ja siemenseoksella, versoilla tai kananmunahakkeluksella. Tämänkin keiton taapero nautti sekoitettuna keitettyyn ja liffattuun kananmunaan. On myös helpommin syötävää! 😉

Parsakaalikeitto

Parsakaalikeitto

1 kokonainen parsakaali

1 peruna

1 sipuli

3 valkosipulinkynttä

1 prk ruokakermaa

Maizena-suurustetta

suolaa

aromisuolaa

meiramia

Käytä samaa kokoluokkaa olevia kasviksia, iso kaali – iso peruna – iso sipuli tai toisin päin.

Kuori peruna ja lohko isoiksi paloiksi, pilko sipuli pieneksi, laita kiehumaan mahdollisimman vähään veteen. Putsaa parsakaali kokonaan. Kuori varsiosaa, jos siinä on paksu kuori, mustaa tai muuta epämääräistä. Viipaloi varsi ohuiksi viipaleiksi, erottele nuput niin, että niihin jää mahdollisimman vähän vartta. Lisää varsi kiehumaan, kun perunan keittoaikaa on jäljellä noin 7 minuuttia. Lisää nuput, kun keittoaikaa on jäljellä noin 3 minuuttia. Niille riittää höyrystyminen. Koita ajoittaa kypsyminen niin, että parsakaali jää tummanvihreäksi. 

Kaada keitinvesi astiaan, lisää kasviksiin pieneksi pilkottu valkosipuli, soseuta kasvikset ja lisää keitinvesi takaisin kattilaan. Lisää myös kerma. Kuumenna kiehuvaksi. Suurusta keittoa Maizena-suurusteella, jota voi lisätä suoraan kiehuvaan nesteeseen. Saat sillä keitosta pehmeää ja muhevaa. 

Mausta suolalla, ripauksella meiramia ja hipulla aromisuolaa eli arominvahvennetta. En yleensä käytä arominvahvennetta mihinkään, mutta tämä ruoka on poikkeus.


Mitä (kasvissyöjän) pienet lapset syö?

Alle vuoden iässä

Yritin googlettaa lapsen ruokkimista pari vuotta sitten ja vuosi sitten olin suunnilleen paniikissa. Nyt voin kertoa kaikille vastauksen: Ruokaa! Ihan samalla tavalla, kuin aikuiset eikä siinä tarvitse sen enempää temppuilla. Meillä lapsi maistoi appelsiinia noin kuukauden vanhana ja kiiviä parin kuukauden iässä. Ajattelimme antaa maistella omia ruokiamme, että tottuu makuihin. Äiti kertoi ristiäisten aikoihin, että ei muuten kannata vielä ihan kaikkea antaa. Eipä ollut tullut kenellekään mieleen sanoa aiemmin…

Neuvolassa keskustelimme ruokailuista puolen vuoden paikkeilla. Täti oli sitä mieltä, että lapselle pitää antaa kaksi lämmintä ateriaa, koska lämmin ruoka kasvattaa. Ongelma vaan oli siinä, että lapsi nukkui yöunta siihen aikaan, kun olisi pitänyt syödä jo aamupalaa, päiväunia lounasaikaan ja välipala-ajan yli ja toista lämmintä ruokaa on vähän vaikea tarjoilla, jos ensimmäisen syö vasta iltapäivällä. En myöskään ymmärtänyt logiikkaa siinä, miksi porkkana-perunasose (jopa 46 prosenttisena purkista) antaisi enemmän kasvun aineksia, kuin kotimaiset tuoreet marjat ja vaikkapa rahka. Niimpä meillä mentiin unien vähenemiseen ja unirytmin muuttumiseen asti yhdellä lämpimällä ruualla. Noihin aikoihin koin lapsen ruokkimisen todella vaikeaksi ja uusia ruoka-aineita varten piti tehdä lista. Pidin kuitenkin mielessä tädin ohjeen säännöllisestä ruuan tarjoamisesta. Eli jotain evästä eteen kolmen, viimeistään neljän tunnin välein. Syö tai ei. Opin myös, mitä kannattaa yrittää ja mitä ei. En halunnut opettaa lasta siihen, että dissatessaan yhtä ruokaa saa seuraavan, joten en edes kokeillut kuin varmoja vaihtoehtoja. Meillä nukuttiin monet 4 tunnin päikkärit marjojen ja maidon voimalla, mutta luotin lastenlääkäriin, joka sanoi maidon olevan ruokaa. Ja kappas, ihan on tytär samalla käyrällä kasvanut ja nyt syö kaikkea, mitä on keksitty tarjota!

1 vee ja vähän päälle

Nykyisin taapero syö kaksi lämmintä ateriaa. Yleensä järjestän niin, että lapsi syö lämmitettävää ruokaa (eli tähteitä) lounaalla, valmistan ruuan päiväunien aikana tai niiden jälkeen ja päivällinen on ns. uutta ruokaa. Jos tähteitä ei ole, turvaudun lounaalla valmisruokaan tai pakastimeen. Joo, tunnen pienen pistoksen aina, kun ruokapurkin kansi napsahtaa… Onneksi yleensä viikonloppuruokaa riittää keskiviikkoon asti.

Koitan edelleen hallita lapsen ruokailua enemmän kokonaisuutena, kuin ateria kerrallaan. Jos aamupalalla syödään rahkaa tai kananmunaa, toinen aterioista voi olla kasvisruokaa ilman protskubuustausta. Jos totean iltapäivällä lapsen syöneen esimerkiksi jugurttia, leipää, pastaa ja tomaattikastiketta, päivälliseksi tarjoan enemmän proteiinia. Kananmunat ovat todella käteviä! Jos mietin jo edellisen päivän protskumäärän olevan alhainen, teen ruuan periaatteessa tuplaprotskuilla eli vaikkapa munakasta jauhelihalla, kasvisruokaa linsseillä, pavuilla tai soijalla ja lisäkkeenä kananmunaa, kalaa tai lihaa. Aamu-, ilta- ja välipalalle kätevä ravinnelisä on chian siemenet, koska en halua syöttää montaa kananmunaa päivässä.

Ruokavinkkejä

Pakastan edelleen lapselle pieniä nökäreitä raakaa lihaa ja kalaa, mutta myös kypsää. Raaka liha tai kala taipuu keittoon (eli soseeseen), mutta kypsä jauheliha on helppo sulattaa vaikka yhteisen kasvispaistoksen tai munakkaan kaveriksi. Soseutettu peruna ja muut tärkkelystä sisältävät valmiit ruuat eivät kestä pakastusta. Suuritöisempiä kasviksia olen pakastanut soseena pienissä erissä. Esimerkiksi kurpitsa on kätevä soseen tai sopan maustaja. Helppoja lapsen ruuan aineksia ovat myös pakastetut parsa- ja kukkakaalit, yrtit sekä yli 1-vuotiaalle pinaatti. Kasvissose jauhelihalla, kalalla tai kananmunalla on helppo tehdä pienessäkin erässä, on koostumukseltaan lusikoitavaa/haarukoitavaa, mutta pureskeltavaa ja maistuu varmasti.

Bonne-merkillä on valmista hedelmäsosetta, jota on helppo käyttää maustamattoman jugurtin ja rahkan seassa. Siitä voi myös tehdä kiisseliä tai keittoa. Kiisselipohja syntyy esimerkiksi sekoittamalla perunajauhoa kylmään omenamehuun ja kuumentamalla seoksen. Tönkköön kiisselipohjaan (tuplamäärä perunajauhoa) lisätään sosetta ja homma on valmis. Toki samalla tavalla voi tehdä soppaa myös pilkotuista hedelmistä tai pakastemarjoista. Vaihtelua sormin ruokailuun!

Sokerin välttäminen on kovasti pinnalla. Itse käytän hunajaa ja tytär tuntuu tietävän hunajapurkin paikan… Ennen vuoden ikää laitoin lapsen ruokiin makeutukseksi päärynää, mangoa, mansikkaa tai liotettua taatelia. Kerran koitin antaa sunnuntaiaamun kunniaksi viilin kanssa hilloa. Lapsi jätti hillot syömättä ja söi viilinsä tuoreiden puolukoiden kanssa.

Kipeälle lapselle erään lastenlääkärin ohje oli syöttää kananmuna päivässä ja juottaa maitoa niin paljon, kuin lapsi sitä juo. Kuulemma pelkkä maitokin riittää ja lapsi saa siitä kaiken, mitä kipeänä tarvitsee. Kun lapsen iho alkoi kuivua ja tuntui, että ruokaa menee todella vähän, lisäsin siihen ruokaöljyä. Se tuntui auttavan ihoon ja lapsi myös piristyi. Ruokahalu on meillä selvin merkki terveydentilasta!

Olen yrittänyt suhtautua asiaan niin, että puhdas ruoka ja kultainen keskitie antaa hyvät lähtökohdat. Turhaan yritän hirveästi pingottaa, kun päiväkodissa ja koulussa syödään jotain, minkä sisältöä en ehkä edes halua tietää. Ja jossain kohtaa se mokoma kuitenkin romuttaa mun hyvän työn valvomalla pitkin yötä ja myrkyttämällä itseään roskaruualla, alkoholilla ja tupakalla! 😉

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Kotivinkki - Olga Temonen

Ihan tavallisesta elämästä

%d bloggers like this: