Kotimuistoja

Jotka tulevat suorinta tietä, saapuvat tyhjin taskuin.

Jotka olivat kolunneet kaikki polut, tulevat säihkyvin silmin, polvet ruvella, outoja hedelmiä hauraassa säkissään.

Niin se on ystäväni, niin se on, että eksymättä et löydä perille.

– Tommy Taberman –

Täällä on oltu sunnuntaista asti ihan pihalla! Sekä kuvainnollisesti että kirjaimellisesti. Pihaprojektit lähtivät etenemään ja sain innokkaan apurin naapurista. Pihasuunnitelmista lisää, kun ehdin istua koneella enemmän! Eilen mentiin vauhdilla koko päivä ja illalla pää kiitti siitä migreenillä.

Poikkesimme eilen vanhassa kodissamme. Jäin taas miettimään, mikä tekee kodin. Tytär katsoi auton ikkunasta synnyinkotinsa sisäänkäyntiä, katsoi minuun hämmästyneenä, osoitti taloa ja totesi ”Koti?”.

Jo nyt tämä uusi talo tuntuu vahvasti kodille. Ihan omalle ja sille ainoalle. Tyttären reaktioista päätellen hän jakaa tämän tunteen kanssani.

Tulin pohdinnoissani samaan tulokseen, kuin aiemminkin. Kodin tekevät ihmiset ja kokemukset.

kolme vuotta sitten

Ehdimme asua edellistä kotia kolmisen vuotta. Niihin kuuluivat vauvavuosi ristiäisineen ja ensimmäisine askelineen sekä tietysti reilut puoli vuotta odotusta. Luulen voivani sanoa, että tuo on ollut aikuiselämämme merkittävin ajanjakso.

Tärkeitä asioita ovat jatkuvuus ja omat jutut. Tuo edellisessä kuvassa näkynyt julmetun kokoinen leivinuuni ja lämmityskauden aloitus ja lopetus. Ikuinen puiden raijaaminen ja elämän rytmittäminen lämmityksen mukaan. Järvi, joka meille oli enemmän talvijuttu. Talven ensimmäiset kovat pakkasyöt, kun hipsimme rantaan kuuntelemaan jäätymisen ääniä. Kesällä metsot ja kurjet navetan takana, jossa hiivimme niitä katselemassa. Kukkapenkit, joissa näkyy oma kädenjälki. Se itse tehty kasvimaan palanen, jonka monivuotiset kasvit odottavat nyt kuistilla uutta kasvupaikkaansa.

omenankukkia haistelemassa

Entisessä kodissa parasta olivat omenapuut. Ne näkyivät tuvan ikkunasta, talon ja järven välissä. Olen aina haaveillut kodista, jossa on vanhoja omenapuita, joten elämä niiden kanssa tuntui sopuisalle. Ne mittasivat vuoden kierron. Omenapuut kukkivat tänäkin vuonna vuolaasti.

Tänään taidan kipittää tyttären kanssa lähikauppaan jätkiostoksille! Ja lisään pihasuunnitelmiin pari hillittykasvuista omenapuuta…

Mainokset

3 kommenttia artikkelissa “Kotimuistoja

  1. Paluuviite: Hyötypuutarha ja leikkipaikka pihalle | Selviytymistarina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Kotivinkki - Olga Temonen

Ihan tavallisesta elämästä

%d bloggers like this: