Lapsivapaalla

Aah, lapsivapaa viikonloppu! ❤

 

Kuullostaa ehkä itsekkäälle, mutta isovanhempia ajatellen ei niinkään. 😉 Ymmärrän kyllä senkin, miksi toisten äitien/vanhempien on niin vaikeaa luovuttaa jälkikasvuaan kenenkään muun hoiviin tai ylipäätään pois omista silmistään. No, minulle se ei ole kovin vaikeaa. Johtuu ehkä siitä, että esimerkiksi isovanhemmat ovat jo osoittaneet osaavansa huolehtia lapsista, toisin kuin minä. Eli varmemmissa käsissä kullannuppuni on heidän kanssaan!

 

Oikeasti, en ole koskaan ennen ymmärtänyt, miksi perheelliset hehkuttavat lapsivapaata aikaa. Itsehän he ovat perheensä hankkineet. Jotta ymmärtäisi lapsivapaata, täytyy ymmärtää millaista on huolehtia lapsesta. Ei siis hoitaa lasta (mikä ei ole kovin vaikeaa) vaan kantaa vastuu lapsen hoidosta. Ja tässä on se juttu, miksi niin monessa perheessä isät eivät käsitä kotiäitiyden rankkuutta.

 

Minulle lapsenhoidon vastuullisuudessa rankinta on kurinalaisuus. Yritin kapinoida sitä vastaan puoli vuotta, mutta onneksi tulin järkiini ja luovutin. Kurinalaisuus tarkoittaa sitä, että päivärutiini on oltava todella säännöllinen. Koska ympärillä häslää tuuliviiri, tämä menee oikeasti niin pitkälle, että jos ei tyhjennä tiskikonetta joka päivä samojen toimien välissä, keittiötyöt räjähtävät. Tietysti mies ratkaisisi tilanteen viemällä lapset Mäkkäriin tai käyttämällä kertakäyttöastioita.

 

Otetaan esimerkki vaikkapa ruokailusta. Lapsen on päästävä syömään klo 13.30-14. Riippuen siitä, miten aamupala maittoi. Tämä tarkoittaa sitä, että äiti katsoo kelloa silloin, kun lapsi poistuu aamiaispöydästä ja arvioi seuraavan ruokailuajankohdan.

 

On päiväohjelmassa mitä vaan, ruuan valmistukseen käytettävä aika on pystyttävä arvioimaan niin, että lapsi ei joudu odottamaan ruokaa. Makroonilaatikko siis pitää saada pois uunista viimeistään puoli tuntia ennen ruokailua, jotta se ehtii jäähtyä. Joku äiti ei halua lämmittää ruokaa uudelleen ravintoarvojen takia, mutta minä olen luovuttanut tässä kohdassa ja liittynyt mikroaaltouunin käyttäjiin.

 

Kun äiti alkaa kokata, pitää lapselle keksiä ohjelmaa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että ruokailujen välinen ohjelma täytyy suunnitella niin, että ei tee asioita, joiden aikana äiti voisi kokata. Toinen vaihtoehto on yrittää ottaa lapsi mukaan kokkaamiseen. Eikä siitä sen enempää…

 

Makaroonilaatikon valmistus on periaatteessa yksinkertaista, mutta ensin pitää laskea, montako ateriaa siitä syödään ja kuka syö. Isä? Taapero? Laitetaanko pakkaseen? Pakastetaanko lapsen annoksia ja montako? Vaiko koko perheelle toinen ateria? Makaroonilaatikkoon laitetaan lihaa, makaroonia, mausteita (!), maitoa ja munia. Okei, helppoa. Paljonko laitetaan lihaa? Lapselle vähemmän, isälle enemmän. Ei liikaa mausteita, mutta sen verran, että on maukasta ja maistuu. Mitä maitoa käytetään? Montako kananmunaa? Jos tulee liian kovaa, lapsen on vaikea syödä. Entäs sipuli? Paljonko voi laittaa, ettei pikku Ville-Heikki-Kalevi saa ilmavaivoja?

 

Tänä aikana äiti on vilkuillut kelloa 50 kertaa, että pysyy aikataulussa. Potalla on käyty kerran tai kaksi, lapsi on puettu pari kertaa uudelleen, on kuivattu vedet lattialta, pelastettu kananmunat lapsen käsistä, haettu lapsi pois sängyltä pomppimasta 7 kertaa, viety pyöräilykypärä kaapin ylähyllylle, siivottu huulirasva lapsen naamasta ja eteisen matosta JA sekoitettu munamaito yhdessä. Taustalla pauhaa Pikku Kakkonen.

 

Nyt voisi harkita ulkoilua, joka loppuu kun makaroonilaatikko on valmis. (Rospuuttoaikana tai pakkasilla siis parempi olla sisällä ihan suosiolla.) Jäähtymisaikana ehditään pottailla, vaihtaa vaatteita jne. Ja sitten ne leikit! Koskaan ei kannata keskeyttää leikkivää lasta, joten on helpompi yrittää ohjailla lapsi sellaiseen aktiviteettiin, mikä sopii aikatauluun.

 

 

Hienosti onnistui, ruokapöydässä klo 13.45! Seuraavat 45 minuuttia. Miksi kukaan ei ole kertonut jo neuvolassa, että lapsen ruokailuun menee tunti?!? Jos siis lasketaan siitä, kun otetaan lautanen kaapista ja laitetaan tiskikoneeseen. Tämä 4-5 kertaa päivässä. Ruokailun jälkeen pyyhitään (=pestään) syöttötuoli ja imuroidaan ruokailutila. 4-5 kertaa päivässä. Koska se on helpompaa kuin siivota koko talo joka päivä.

 

 

Mitä tapahtuu, jos aikataulu pettää? No, kaaos on lievä ilmaisu. Liian aikaisin tarjoiltu lounas ei maistu, minkä seurauksena on kohta nälkäinen lapsi. Hän ei nuku päiväunia, koko päivän aikataulu järkkyy, asiat jäävät tekemättä (esim. tiskikone ja imurointi), lapsi on kiukkuinen ja tuhma, mikä kostautuu iltapuurolla ja levottomilla yöunilla. Se taas vaikuttaa seuraavaan päivään. Jos taas myöhästyy, seuraukset ovat samat. Puoli tuntia ja kaksi päivää on menetetty!

 

Mies hoitaisi asian eineksillä ja antamalla lapselle enemmän vapautta. Eihän se silloin kiukuta. Se taas ei äidille käy. Kotiäiti saa todennäköisesti vähemmän rahaa, kuin työssä oleva mies, joten yksi syy kotiruokaan on raha. Äiti yrittää säästää, koska ”tuhlaa miehen rahoja”. Tai sitten säästää omiaan. Toki äiti on myös hiukan huolissaan ruuan terveysvaikutuksista ja siitä, mitä muut puhuvat.

Muuten taas äiti yrittää pitää huolta kaikesta, koska hän tietää, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Hänelle on tuttu myös lumipalloefekti. Nämä pätevät roskien, pyykkäyksen, siivouksen, tiskin ja muun arkiohjelman lisäksi myös kasvatukseen. Jos kerran saa tulla kengät jalassa parketille, lapsi nyt vaan ei ymmärrä, että niin ei saa tehdä toiste. Ihan oikeasti, oma lepsuilu säännöissä näkyy. Ainakin meillä.

 

 

Että miksi on ihanaa olla lapsivapaalla?

Eilen teimme tortilloja. Ihana tulista! Istuin saunassa puolilta öin suomalaisen hartaasti saunameditoiden eli syvällisiä miettien. En siis sitä, kuinka vaarallista on juoda kylpyvettä.

Nyt kello on 12, join kokonaisen mukillisen kahvia kuumana. Istun aamutakki päällä läppärillä, voin syödä keksin, laittaa ruokaa kun on nälkä, mennä kohta tekemään kuivaharjauksen suihkuun ja maalata sen jälkeen ulkokalusteet. Ehkä käyn korkkareissa ja hameessa katsomassa autokisoja, jos huvittaa. Ehdin kaiken tämän, yksin. Tiedättehän, perhe-elämä ja arki on ihanaa, mutta vaihtelu tekee hyvää.

Tiskikone on muuten tyhjentämättä ja saa ollakin.

Mainokset

Yksi kommentti artikkelissa “Lapsivapaalla

  1. Paluuviite: Uusi tukka! | Selviytymistarina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Kotivinkki - Olga Temonen

Ihan tavallisesta elämästä

%d bloggers like this: