Talouspolitiikkaa keskiluokan jääkaapilta

 

Se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa. Nyt on pakko älähtää.

 

Nimittäin hallituksen tekemistä leikkauspäätöksistä. Hienoja ja raskaita päätöksiä on tehty, eihän siinä. Jotain pitää tehdä. Ja itse on kansa äänestänyt. Tosin se on pakko mainita, että mun järjen mukaan ei mennyt ihan kovin hyvin, että tässä taloustilanteessa edellisen hallituskauden päätöksiä olivat tekemässä sosialistit ja nyt heidän päätöstensä jälkiä paikkailevat porvarit. Mutta sitä on demokratia – ei järin fiksua ja pitkälle vietyä, mutta tasa-arvoista.

 

Nämä nyt tehdyt leikkauspäätökset ovat varmasti valtion ja kuntien kassalle hyväksi. Valtio on kuitenkin suuri työllistäjä. Eli yhteiskunnallisesti ne varmaankin tuottavat sitä taloudellista tulosta, mitä on haettu.

 

Mutta se, kenen rahapussista ja selkänahasta valtion taloustilanne parantuu, onkin sitten toinen juttu. Meneekö se tasa-arvoisesti? Keskiarvoisesti leikkaukset vaikuttavat kansalaisiin 5%. Kerron tässä nyt ihan näin maallikkona, miten asiat tulevat näkymään omassa tuttavapiirissäni.

 

Omaan perheeseeni vähennykset osuvat aika maltillisesti. Taloudellisesti. Jaksamisen kannalta jää nähtäväksi. Kuten blogin nimi kertoo, siitä(kään) ei olisi paljon annettavaa…

 

 

Keneen kolahtaa eniten?

 

Heihin, jotka tekevät vuorotyötä ja joilla ei ole nytkään yhtään ylimääräistä. Ei rahaa, eikä jaksamista. Eli keskituloisiin nuoriin perheisiin.

 

Omaan perheeseeni osuu eniten sairaslomakorvauksen muuttuminen. Jäänkö pois töistä huvikseni? En. Jäänkö pois sairaana jatkossakin? Kyllä. Entä kun lapsi sairastuu? Menenkö töihin ja jätän lapsen yksin katsomaan piirrettyjä? Juu en. Tämä kohta osuu kaikkiin tuntemiini naisiin.

 

Entäs miehet? Jäävätkö he pois töistä huvikseen? Muutamat tuntemistani miehistä saattavat jäädä, riippuu myös työnantajasta. He, jotka jäävät, tulevat luultavasti jäämään pois jatkossakin, koska turha sairauspoissaolo on vastaisku työnantajan työvuorojärjestelmälle. Se on mielenilmaus. Ja kun mies haluaa osoittaa mieltään ja olla itsepäinen, hän tekee niin, vaikka se maksaisi mitä. Itse asiassa, taitaa olla niin, että mitä kalliimmaksi tulee, sen parempi. Näytetäänpähän, että ollaan tosissaan, perkele.

 

Osa tuntemistani miehistä menee töihin sairaanakin, koska ei jaksa työpaikalla poissaolosta aiheutuvia seurauksia. Tiedättekö sen vitsin miesflunssasta? Nythän tilanne kodeissa on se, että mies menee sairaana töihin ja naisen mielestä mies ei ole sairas, jos kerran kykenee menemään töihin. Mies tulee kotiin, eikä sairaana kamppaillun työpäivän jälkeen jaksa välittää mistään. Mies kaatuu sohvalle ja miettii, laittoiko lähtiessään työpaikan oven lukkoon tai tapahtuiko jotain muuta katastrofaalista. Koska hän on ihan rikkipoikki, hän yksinkertaisesti ei jaksa välittää sillä hetkellä mistään. Ei siitä firman ovesta eikä kiukkuisena katsovasta puolisosta. Tämän jälkeen tulee joko se kunnon miesflunssa tai luolakausi. Tai molemmat.

 

Jääkö mies kotiin kipeän lapsen kanssa? Ei, etenkään jos siitä ei saa rahaa. Mies soittaisi omalle äidilleen, mitä taas lasten äiti ei hyväksy. Koska kipeän lapsen ainoa oikea hoitaja on oma äiti. Hätätilanteessa isäkin käy. Paitsi, jos miehiltä kysytään.

 

Näitä sunnuntai- ja ylityökorvauksia ei tarvitse edes kommentoida. Kaikki tietävät jo, että ne ovat äärettömän tärkeitä vuoro- ja viikonlopputyössä oleville, joilla on (verrattain) pieni peruspalkka. Tällä porukalla ei ole muutenkaan ”liikaa rahaa”. Pinnalla pysytään, kun vähän säästetään sieltä ja täältä. Pennissä on miljoonan alku, sanoi Roope-Ankka.

 

Omassa tuttavapiirissä kaikilla tähän ryhmään kuuluvilla on asuntolaina ja perhe tai he ovat nuoria, jotka vasta aloittelevat näitä aikuisten hommia.

 

Ihan oikeasti monessa tälläisessa perheessä tilanne on se, että kun jotakin hajoaa, uutta ei voida ostaa. Vaikka kyse olisi asiasta, joka maksaa parikymppiä. Lomarahoilla ja veronpalautuksilla voi vähän irrotella ja vaikka käydä huvipuistossa tai uusia rikkinäisen vessanpöntön.

 

Mutta on auto ja omakotitalo. Lainarahalla hankittuna, mutta silti.

 

Kun tähän kuvioon lisätään se, että tutkimusten mukaan parisuhteriitojen top 5 -listalla on aina raha, ei kuullosta hyvälle. Avioliitoista puolet päättyvät eroon ja siinä ei huomioida niitä kaikkia perheitä, jotka säästivät siinäkin ja elivät avoliitossa.

 

Sanoisin, että valtio ja kunnat säästävät systeemillä eniten omien palkkakulujensa pienenemisellä. Kun yhteiskuntasopimusta ei syntynyt, voivat muutkin työllistäjät iloita päätöksistä.

 

Mitä tapahtuu näillä aloilla, joissa nyt kolahtaa?

 

Esimerkiksi terveydenhuollossa, jossa jo nyt kärsitään työvoimapulasta? Sitä tarvitaan kohta enemmän, kun ihmisillä ei ole varaa pitää itsestään huolta tai käyttää yksityistä terveyspalveluja. Luulen, että moni nykyisen työkuorman alla muita vaihtoehtoja miettivä hoitsu saa rohkaisua uusille suunnitelmilleen.

 

Entä leikkausten alle jääneet poliisivoimat? Resurssipula vaivaa jo nyt ja vain isoihin asioihin voidaan puuttua. Mahtaakohan tulevaisuudessa rikollisuus ja poliisin tehtäväpyynnöt vähentyä?

 

Hätäkeskus? Surkea hetki, kun apua tarvitaan ja hätänumero on ruuhkautunut. Pienissä ongelmissa ja vaaratilanteissa sinne ei nykyisin edes soiteta, ettei kukaan henkihieverissä oleva jää ilman apua mun takia.

 

Kenellä sitten menee parhaiten?

 

Omassa tuttavapiirissäni kaikista parhaiten menee suunnilleen keski-iässä olevilla yrittäjillä. Miten nämä leikkaukset kohdistuvat heihin?
  • Heillä ei ole enää kotona niitä räkänokkia, jotka sairastuisivat ja sairastuttaisivat koko perheen.
  • Heillä ei ole asuntolainaa.
  • He käyttävät yksityistä terveydenhoitoa.
  • Rahaa on jemmassa, joten pienet hetkautukset eivät haittaa.
  • On ihan kukkua väittää, että yrittäjä ei maksaisi itselleen palkkaa pyhiltä, lomapäiviltä tai sairaslomalta, jos muut työskentelevät yrityksessä kuitenkin eikä firman kassavirta muutu. Mutta tämä on toinen juttu, ehkä palaan siihen joskus.

 

Seuraavaksi parhaiten menee asiantuntijatehtävissä olevilla, joilla vaan yksinkertaisesti on hyvä palkka. Miten nämä asiat kohdistuvat heihin?
  • Työaika on virka-aikana.
  • Jää aikaa pitää huolta itsestään.
  • On rahaa syödä hyvin, liikkua mieleisellä tavalla.
  • Ei sairasteta niin paljon, johtuu edellisistä.
  • Työsopimukset tehdään yksilöllisemmin.
  • Lomat saattavat lyhentyä, mutta ehkäpä rahaa jää silti myös palkattomaan lomaan.

 

En sano sillä, että näissä ryhmissä olisi toimittu väärin tai näihin kuuluvien tekemisissä olisi jotain väärää. Jokainen on oman onnensa seppä ja nämä ”paremmassa asemassa olevat” ovat ansainneet paikkansa, palkkansa ja etunsa.

 

Me myös olemme kaikki kansana itse äänestäneet. Tai ainakin meillä on ollut siihen mahdollisuus. Huomasitteko muuten, että tiedotustilaisuuteen olivat Isännät valinneet punaiset kravatit?

 

Mielestäni omassa tilanteessani ja asemassani (heh…) voin tarkkailla tätä asiaa melko objektiivisesti, koska juuri minuun itseeni ja omaan perheeseeni nämä leikkaukset eivät suoraan iske kovinkaan kovasti. Itse asiassa omat suunnitelmani taisivat juuri saada tuulta purjeisiinsa ja hyötyä näistä päätöksistä.

 

Suomalaiset jaksavat mutkuttaa siitä, miten toiset syntyvät kultalusikka suussa ja miten väärin on kun jotakuta on autettu suvun tai perheen toimesta. Esimerkiksi pakolaiskeskustelussa yksi pahennusta herättävä asia on se, että meidän rahamme lähetetään heidän kotimaahansa sukulaisille.
En tunne ketään kunnolla menestynyttä 30-40 -vuotiasta, joka ei olisi saanut edeltäviltä sukupolvilta taloudellista apua. Kyllähän ne äidit, isät, mummot ja papat ovat tukeneet opiskeluja, asuntohankintoja tai harrastuksia.

 

 

Mitä tapahtuu seuraavalle sukupolvelle? Kuinka montaa siellä viedä voidaan kotoa tukea?

 

Onneksi tilanne näyttäisi säilyvän sellaisena, että omistusasunnossa asuminen ei tule vuokra-asumista merkittävästi kalliimmaksi. On edes pieni mahdollisuus kerryttää suhteellisen suurta pääomaa. Mutta tämäkin koskettaa vain meitä, vähintään hopealusikka suussa syntyneitä, jotka voivat saada vakuudet velkaan.

 

Luulen, että nämä päätökset korostavat luokkaeroja ja jakavat kansaamme entisestään. Omasta mielestäni sitä tämä maa vähiten kaipaa. Pelastuksen tie talouskriisille olisi yhtenäinen ja vahva kansa, joka oikeasti talkoilisi yhdessä samaan päämäärään.

 

Se on ainakin varmaa, että omia lähipiirini lapsukaisia aion kannustaa opiskelemaan ja tukea siinä. Tavalla tai toisella.

 

Hyvä antaa vähestään, paha ei paljostaankaan. Niinkö se meni?

 

Mainokset

2 kommenttia artikkelissa “Talouspolitiikkaa keskiluokan jääkaapilta

  1. Hyvä kirjotus. Tarjoan näkökulmaa.

    Asiantuntija-alalla olevana, työaika on näennäisesti virka-aikana. Todellisuudessa, just niin pitkään että akuutti työ on tehty. Virallinen työviikko on ma-la. Mistään ei makseta euroakaan enempää, on työ tehty mihin aikaan tahansa. Työ tehdään tunti tunnista. Kun deadline on, se pysyy huolimatta siitä mikä viikonpäivä, pyhä tms. On tulossa. Palkka ei todellakaan ole niin hyvä, kun kuvitellaan mitä kaikki pukua työkseen pitävät ansaitsevat, useasti hyvä timpuri tienaa enemmän. ja vaikka olisikin, kiitos progressiivisen verotuksen, ei tuplapalkastakaan jäisi jäljelle kuin joku hassu satanen enemmän. Yleensä sekin kuolee niihin työsuhde-etuihin; ne kun nostaa veroprosenttia. Ja vastuu on.. Massiivinen. Se ei lopu siihen että sulkee oven. Parhaassa tapauksessa inhimillisellä virheellä, jonka nobody-asiantuntija tekee, repostellaan lehdissä vielä vuosienkin päästä. Kaupanpäälle saa kateellisten nälvinnän.

    muuten, oman näkemykseni mukaan näillä leikkauksilla yritetään kohtuullistaa suomalaisen työn kulurakennetta vrt. Muut ns. Kehittyneet maat, viennin palvelemiseen, sekä työn lisäämiseen. Eli vapauttamalla aukioloaikoja, kohtuullistamalla palkkakustannuksia saataisiin lisää työtunteja ->tarvitaan lisää työvoimaa. Se saattaa olla tavoite, onnistuminen jää nähtäväksi..
    Toinen mikä näyttäisi paistavan läpi, on duunarin ja yrittäjän työn erojen tasoittaminen. Edelleen ne näidenkin jälkeen on hyvin kaukana toisistaan, mutta pykälän lähempänä.
    Kauppias ei saa leivästä parempaa kilohintaa klo 16 jälkeen, viikonloppuna tai yöllä, vaikka kulut voivat tuplaantua. Jos sulkee aiemmin, asiakkaat valittaa ettei kauppaan ehdi. Terveydenhuolto ei veloita klo 16 jälkeen, yöllä tai viikonloppuna asiakkailtaan suurempaa maksua esim. Osastolla olosta, röntgenkuvista, synnyttämisestä tms. Teollisuus ei pysty vastaamaan suuriin tilauksiin kovinkaan nopeasti kilpailukykyiseen hintaan, kotimaisella työvoimalla etenkään, koska vuorotyön kustannukset kohoavat liiaksi. Sitten ollaan tekemättä kokonaan, siirrytään kiinaan tai otetaan puolalaisia hitsareita jotka ei narise ylityökorvauksista, valita vuorotyöstä tms. Ja vaikka moni luulee muuta, vastuulliset yritykset maksavat heillekin ihan lapun mukaista palkkaa.
    Yrittäjän lomat täytyy yrittäjän kustantaa itse, ei tipu palkkaa sille ajalle taivaalta. Sairaslomista saa korvausta käytännössä vain, jos se venyy yli viikkoon- sittenkin se tulee minimaalisena, ja jälkikäteen. jos tulee edes.
    Ennen kuin joku ehtii takertua, kaikki eivät ole yrittäjiä vapaasta tahdostaan, vaan siitä että muuta ei ole, on sanottu irti, ja jotta voisi teollisuusyritys vastata tuotannotarpeen vaihteluun, tarjotaan irtisanotulle töitä -kunhan tulee laskuttavana yrittäjänä. Ei ennalta arvaamattomia kuluja, ei vaikeasti kontrolloitavaa työsuhteellista työntekijää, jota on vaikea saada mukautumaan elämään, jossa töiden jatkuvuus ei ole itsestäänselvyys.
    Mitä kirkollisiin lomiin tulee, kuinka moni viettää niitä alunperin tarkoitetussa merkityksessä? Mä en ainakaan. En kuulu edes kirkkoon.

    Vielä jos joku viisas sallisi rikastua työllä, ansaita sillä, purkaisi muutamia satoja direktiivejä (mm. Kampaamojen satojen eurojen lupalappua toimia pyhäpäivinä/per pyhä) voisi tästä maasta tulla jotain.
    Luokkaeroja ei vaan ole mahdollista pitää poissa nykymaailmassa, kun puolet kansasta istuu mieluummin lopun puolen elätettävänä, ja kun ne kyllästyy siihen lypsykoneena olemiseen ja katoaa maasta nykyiseen tahtiin, yhteiskuntarakenne painuu kivenä merenpohjaan.

    Joka tapauksessa jännä nähdä, kuinka tässä käy.

    Kansan kanssa, jossa äidit kauhistelevat, kun joutuvat hoitamaan lapsiaan entistä enemmän itse kotona ollessaan -jopa 3h/vrk.

    Tykkää

    • Kiitos Jenni! Tosi hyvä kommentti!

      Esittelin noita omassa tuttavapiirissä näkemiäni ääripäätapauksia. Välillehän mahtuu vaikka mitä, mm. tämä mun oma perhe ja noita sun esittelemiä kuvioita.

      On muuten hauskaa, että nostit esiin nuo kirkolliset juhlapyhät. Niissäkin on hyvä paikka vertaukselle pakolaiskeskusteluun. Harva kirkkoon kuulumaton kantasuomalainen suostuu luopumaan joulusta, vaikka vaatisi, ettei maahanmuuttajille saa tulla uskonnon puolesta erityiskohtelua. Luulen, että muslimi voisi hyvin suostua työskentelmään joulupyhinä normaalilla palkalla.

      No, takaisin asiaan. Luullakseni on hyvä, että tällä muutoksella ei esimerkiksi nosteta arvonlisäveroa, pidennetä työaikaa tai kiristetä parempituloistenkaan verotusta. Systeemiä vielä pahentaa se, että kaikkeen tuloasiaan vaikuttaa bruttotulot. Tuntuu tavallaan tuplarangaistukselle maksaa ensin progressiivista verotusta ja sen lisäksi vielä tuntuvasti korkeampia maksuja kaikesta.

      Luulen myös, että yksi ongelma tässä leikkauksessa on se, että eri alojen työnantajat, työolot ja yritykset yritetään puristaa samaan muottiin ja samojen sääntöjen alle. Ja se, että yritetään olla liian tehokkaita esimerkiksi juuri tuossa kelloasiassa.

      Miksi ei voisi olla niin, että ostoihin ja palveluihin lisättäisiin ostoajankohtakorotus tai -vähennys ostoajankohdan mukaan? Jos haluat käydä iltaisin, öisin tai sunnuntaisin ostoksilla tai käyttää palvelua, siitä pitää maksaa enemmän. Okei, terveydenhoitoala ei tähän istu, mutta toisaalta mielestäni sen ei kuuluisikaan olla bisnestä.

      Eniten kaikessa ärsyttää se, miten markkinatalous vaikuttaa meihin. Mikään ei ole enää pyhää, kuvainnollisesti ja kirjaimellisesti.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Kotivinkki - Olga Temonen

Ihan tavallisesta elämästä

%d bloggers like this: