Kun kaikki oli toisin…

Olin vuosia intohimoinen Trendi-lehden lukija. Luovuin lehdestä ”kun tulin aikuiseksi” eli jossain siinä raskauspahoinvoinnin, imetysahdistuksen ja asuntolainatarjousten paikkeilla. Luen kuitenkin edelleen Lilyn blogeja ja löydän sieltä monia kirjoituksia, jotka olisin voinut itse kirjoittaa silloin ennen.

 

Saranda, Tyhjä ajatus

Neljä kultaista ohjettani liikunnan mahduttamiseen kiireiseen arkeen ovat:

1. Suunnittele. Tee sunnuntaisin kirjallinen suunnitelma ensi viikolle minä päivinä ja mihin kellonaikaan aiot urheilla. Ole realistinen mutta älä päästä itsesi liian helpolla.

2. Pidä suunnitelmistasi kiinni. Suunnitelmilla on tapana elää päivien mukana, mutta älä anna turhien esteiden pysäyttää. Erota laiskuus ja oikea, lepoa tarvitseva väsymys,

3. Tee treenistä sosiaalinen tapahtuma. Sovi lenkki, salitreffit tai sulkapallomatsi kaverin kanssa tai porukassa. Ajatus kuulumisten vaihdoista hikoilun lomassa madaltaa kynnystä viime hetken sohvaperunoinnille. Puhumattakaan siitä, että kaverin tsemppi on korvaamaton buusti.

4. Vähän on parempi kuin ei mitään. Älä lannistu, jos havahdut ettet ehdikään käymään salilla sen aukioloaikoina. Hyödynnä silloin vähäisetkin vapaat minuutit. Tehokkaita mutta lyhyitä lihaskuntotreenejä kotona tehtäväksi on netti pullollaan. Kiireisimpinä viikkoina voit turvautua niihin, hyötyliikuntaan ja venyttelyyn.

 

Lainaus on siis blogista Tyhjä ajatus. En voinut jättää kirjoittamatta vastinetta. Ihan vaan siksi, että en olisi itse ikinä uskonut liittyväni tähän mammakerhoon. Vinkit arjen keskellä liikkumiseen ja Sarandan liikuntapäiväkirjan löydät linkistä.

 

SPA50487

 

Juuri näiden vinkkien mukaisesti rakentui liikkumiseni oikeastaan siihen asti, kun sitä jatkui. Heh. Tosin niihin vuosiin mahtui hyvin erilaisia kausia. Oli niitä vuosia, kun lenkkeily oli koiran mukanaan tuoma välttämättömyys tai mukavaa omaa virkistystä. Välillä liikuin siinä pelossa, että tulen lihavaksi ja raskaana pelkäsin, että kunto ei kestä synnyttää. Oli myös niitä vuosia, kun liikkuminen tähtäsi kisamenestykseen, treenisuunnitelmat tehtiin valmentajille ja treenikaverina oli maajoukkue.

 

Nyt täytyy mainita, että yhdessä asiassa poikkean Sarandan kirjoituksesta. En ole koskaan saanut liikunnasta mitään iloa tai mielihyvää. Inhoan hikeä, hengästymistä, väsymisen tunnetta sun muuta. Mutta on kiva oppia uutta, olla hyvä ja kehittyä paremmaksi. On myös mukavaa olla taipuisa, jaksaa tehdä asioita ja toivottavasti voida hyvin vielä silloin, kun se kauan odotettu eläke vihdoin (ehkä) alkaa.

 

IMG_5161

 

Siksi yritän, vaikkakin taaperon kanssa homma menee suunnilleen näin:

 

Suunnittele.

Viikossa on kahden tai kolmen tanssitreenin veto, niihin liittyvät lihaskuntoharjoitteet ja venyttelyt, suunnitelma käydä lapsen kanssa kärrykävelyllä lammella ja haaveissa irrottaa edes puoli tuntia juoksulenkkiin arki-iltana.

 

Pidetään hommasta kiinni.

Tanssitunnit on. Näinä päivillä pieni lihasten aktivointi iltaa varten ja seuraavana päivänä ehkä vähän venyttelyä.

Kävelypäivänä sataa vettä kaatamalla. Myönnän mukavuudenhaluni, kun olen viemättä lasta ja rattaita kaatosateeseen, että äiti saa liikuntaa. Iltapäivällä vesisade on tyyntynyt, mutta lapsi nukkuu pitkät päikkärit eikä ennen ruokaa enää ehdi ulos. (Lähtö siis kestää lapsen kanssa vähintään puoli tuntia.)

Iltalenkkipäivänä lapsella känkkäränkkä. Päivä alkaa sillä, että lapsi riisuu aamulla sängyssään vaipan ja pissii sänkyyn. Äiti siivoaa, lapsi menee keittämään puuroa ja mannaryynit on pitkin keittiötä. Kun äiti ehtii tilanteeseen, on mannaryynejä jo sohvalla asti. Päivään mahtuu myös kakkaa vessan matossa, hajuvettä pehmolelussa, yksi hajonnut lasiastia sekä spagettia äidin ja lapsen tukassa. Päiväunta nukutaan alle tunti, koska kiukuttaa niin kovasti, että ei saa nukuttua. Mies tulee töistä tuntia myöhemmin kuin kuului suunnitelmaan (eli klo 20). Pakeneeko äiti lenkille? Ei. Äiti menee pesemään mattoa, yrittää pelastaa pehmolelun ja siivoaa.

 

Sovitaan liikunnasta kaverin kanssa.

Kestäisikö ylempää show’ta kukaan lapseton? Myöhästymisiä, koska lapsi sanoo vielä ulko-ovella maagisen taikasanan ”kakka”. Ylipäätään on vähän noloa edes selitellä kenellekään lapsettomalle näitä juttuja, koska ne ovat itselle aina olleet tekosyitä ja niin käsittämättömiä.

No, kun tuo edellinen kertomus suunnitelmien pitävyydestä kerrotaan kahdella tai kolmella, voi olla melko varma, että yhteistä liikuntahetkeä ei tule. Ainakaan ennen kouluikää.

 

Edes vähän:

Jes! Tämä on se juttu! Jos ei ehdi lenkille, voi vaikka hyppiä 5 minuuttia hyppynarua. Tai pyörittää hulavannetta lapsen kanssa kilpaa. Voi nousta varpailleen odottaessa, lankuttaa hiekkalaatikon reunalla, käyttää porrasta (tai sitä hiekkiksen reunaa) steppilautana tai juosta paikallaan. Tanssia yhdessä, tehdä kuperkeikkoja, nostella lasta, kyykistellä lapsen kanssa, olla hippaa, leikkiä lentokonetta tai heppaa. LEIKKIÄ! Lapsella on virtaa ja ideoita ihan mielettömästi!

Venyttelykin onnistuu lapsen kanssa, kun tekee vähän kerrallaan. Lapsi myös tehostaa kaikkia jumppaliikkeitä hyvin mielellään. Alkaa takareidet venyä, kun selkään kiipeää lisäpainoa! 😉 Mulla on ollut 15 vuotta tapana venyttää selkää joka aamu jo sängyssä. Vähän kyllä pakon sanelema juttu… Myös pottakaverina voi venytellä vaikkapa pakaroita, hiekkalaatikolla hartioita jne.

 

IMG_6068

 

Kun lisää pientä puuhaa arkiaskareiden lomaan, saa yllättävän suuren aktiivisuusannoksen päiväänsä. Elämäntapa on hieno sana, mutta oikeastihan se tarkoittaa vain arjen rutiineja. Vaikka sitä, että on vähän vähemmän paikallaan ja etenkin istumassa.

Kuten Saranda kirjoitti, rakkaille asioille on aina aikaa. Edes vähän. Vielä tulee sekin aika, kun voin lähteä liikkumaan silloin kun itse haluan. Haluan silloin olla sellaisessa kunnossa, että pystyn.

 


 

Sattuiko kukaan muu muuten bongaamaan tälläistä graffitia…? 😉

 

 

 

Mainokset

Yksi kommentti artikkelissa “Kun kaikki oli toisin…

  1. Paluuviite: Pannukakkua ja tanssijuttuja | Selviytymistarina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Kotivinkki - Olga Temonen

Ihan tavallisesta elämästä

%d bloggers like this: