Kun pelottaa

Ajattelin kertoa kotona tehdystä sadonkorjuusta, kirvoista ja liian painavakukkaisista ruukkuruusuista sekä esitellä viimeisistä ruusuista tekemiäni kimppuja.

 

viimeiset ruusut kimppuun. kun pelottaa

 

 

Toissaöisen valvomisen jälkeen haluan kuitenkin tulla ulos kaapista ja paljastaa teille yhden elämäni suurimmista salaisuuksista. Asian, jota olen piilotellut aina.

 

Olen ihan superpelkääjä. On ihan tavallista, että jonkun asian pelko vie multa yöunet, mutta se on vielä pientä. Yleensä arkipäivien suurempi haitta on siinä, että pelkotila ja pelkojen käsittely – niistä selviäminen – vie kaikki voimat, keskittymiskyvyn ja usein myös ajan.

 

Kun tosissani pelkään jotain, pääsen asiasta yli vasta, kun olen löytänyt asiaan riittävästi tietoa ja näkökantoja oman mielipiteeni muodostamiseen. Usein pelon selättäminen vaatii myös oman selviytymistrategian laatimisen.

 

Saan usein kehuja vilkkaasta mielikuvituksestani ja ihailevaa ihmettelyä siitä, kuinka perehtynyt olen moniin asioihin, monelta kantilta. Tieto kuulemma lisää tuskaa. Ainakin osittainen tieto lisää mielikuvitusta. Tai se, että vastauksia kysymyksiini ei löydy.

 

{"focusMode":1,"deviceTilt":0.007529788184911013,"whiteBalanceProgram":0,"macroEnabled":false,"qualityMode":3}

 

 

Pelkojeni aiheet ovat oikeasti ihan naurettavia! Tässäpä muutamia, joiden takia olen täällä asuessamme ehtinyt pelätä:

  • Istun juuri katsomassa, miten pihamme ohi ajetaan noin 50km/h. Rajoitus on 30km/h. Mitä, jos tuolta vastapäisestä risteyksestä hyökkää joku humalainen motoristi tai ajattelematon mopoilija ja autoilija tekee vaistomaisen väistöliikkeen. Silloin hän saattaa törmätä suoraan tähän huoneeseen, jossa nyt olen. Mitä lapselle tapahtuu, kun minä loukkaannun?
  • Sama risteys pelottaa myös yöllä. Entäs jos sieltä tulee joku rattijuoppo ja oikeasti törmää taloon? Kun vierashuoneessa on asukkaita, pelottaa aina vähän…
  • Joku hullu alkaa ampuilla talon takaa olkkarin ikkunoihin. (Jonkun leffan jälkeinen valvepainajainen.)
  • Meille tulisi yöllä kutsumattomia vieraita.
  • Orava hyökkää lapsen kimppuun. (Haloo…)
  • Mopoilija ajaa lapsen päälle ulkoilureitillä talon takana. Tai kotikadulla!
  • Tulipalo tietysti on vakkarijuttu valvottamaan.
  • Lapsen syömät riisit ja muu hänen saamansa myrkkyaltistus. (Toistaiseksi itsekin hengissä…)
  • Läheisten terveys ja turvallisuus.
  • Venäjän hyökkäys Suomeen.
  • Terroristi-isku meille kotiin Norjan suunnitelman mukaan (ei niin mitään järkeä) tai johonkin julkiseen tilaan, jossa olemme.
  • Loppuvat luonnonvarat.
  • Yleinen maapallon ja ihmiskunnan tila sekä tulevaisuuden näkymät.
  • Ruoka. Aina hyvä syy valvoa puoli yötä! Viimeisimmästä huolenaiheestani voit lukea lisää Let me go organic -blogista. Erittäin hyvä kirjoitus torjunta-ainetutkimuksen nykytilasta!

 

Pelkoa koetaan vain sellaisista asioista, joihin uskotaan. Niinpä mun vahvin taistelukeino pelkoa ja sen tuomaa pakokauhua vastaan on löytää niin monta vasta-argumenttia ajatuksilleni, että voin lopettaa niihin uskomisen.

 

työpiste olohuoneessa. kun pelottaa

 

 

Sellaiset asiat, joihin voin itse vaikuttaa, on helppo ratkaista. Esimerkiksi Mellien ja Jussin kirjoituksen jälkeen päätin lopettaa tuontiviljan käytön ja suosia enemmän luomua. Tunkeilijoita vastaan voin aina puolustautua. Hyvä pakosuunnitelma auttaa pelastautumaan tulipalosta.

 

Olen aina luullut, että olen pelkoineni ihan hupsu. Että unien menettäminen ja valvominen minkä tahansa asian takia on heikkous, jota ei kannata paljastaa.

 

Äitiyden myötä olen löytänyt ihan uusia tapoja keskustella, ihan uusia ihmisiä ja muitakin epävarmoja. Ja tiedättekö mitä? Minä en ole pelkoineni yksin! Todella moni äiti menettää yöunensa ihan höhlien uhkakuvien takia. Ehkä valvovat äidit ovat olleet ihmiskunnan selviytymisen elinehto? Toivottavasti tästä postauksesta on apua teille muille valvojille!

Ja ainahan voidaan hihitellään yhdessä kaikille niille miehille, jotka messuavat kukkahattutätien typeristä keksinnöistä ja muka liian mielikuvituksellisista uhkakuvista. Nehän ovat oikeasti vain jäävuoren huippu! 😉

 

viimeiset ruusut. kun pelottaa

 

 

Luulen, että terrorismin uhka pelottaa tällä hetkellä muitakin. Siihen voit lukea vastavoimaa mm. Ulkopoliittisen insituutin tutkijoiden kolumnisarjasta.

 

Pelon hallintaan saatat saada apua myös Jevgeni Särjen sivuilta www.eläparemmin.fi

 

Samasta aiheesta on tehty myös musiikkia. Joskus entisessä kodissa keskellä yötä hiilihangon ja saksien kanssa alakertaan hiippaillessani päässäni soi Tuure Kilpeläisen Lohtu.

 

Yksi aina toimiva ratkaisu murehtimiseen on tehdä jotain. Sooloilua-elokuvan hengessä: Paista pannukakku!

Niin ja lopeta television katsominen, vähennä somettamista ja muista Googlen sekä Facebookin suodattavan näytettävää uutisvirtaa sen mukaan, mitä sivuja olet aiemmin ladannut. Esimerkiksi Johan Bäckman ja suuresta latausvirrasta hyötyä tavoittelevat julkaisut kannattaa jättää ihan omaan kuplaansa. Ehkä asiat eivät ole kuitenkaan ihan huonosti! 😉

 

Torstai on toivoa täynnä! Tämä koittaa saada pienen räkänokan pysymään yökyläilykunnossa, koska huomenna meillä alkaa aikuisten viikonloppu ja ulkovalojen asennus! 

Mainokset

2 kommenttia artikkelissa “Kun pelottaa

  1. Et todellakaan ole yksin. Vuosien yövalvomisten aikana on tullut muutamakin survival plan ja tulipalosta/autolla veteen tippumisesta/onnettomuudesta/murtovarkaista/sodasta, terroristeista ja nälänhädästä -selviytymispläni tehtyä… Varsinkin, kun lapset olivat pieniä ja avuttomia. Keuliville ja kiihdytyskisoja pitäville mopopojillekin kävin kadulla rähjäämässä hurjastelusta.

    Yleensä pelot ja plänit aina koskivat juuri sitä, miten lapseni esim. tulipalosta tai veden alle uppoavasta autosta pelastaisin. Muutin pelkojeni takia pois liian lähellä Kymijoen Langinkoskea sijaitsevasta asunnosta pelon takia, kun hirvitti että lapset kasvaessaan menisivät kosken partaalle leikkimään. Tietäähän sen, mitä siinä niissä pahimmissa peloissa kävi. Nyt on riittävästi välimatkaa kuohuviin koskiin ja muutenkin lasten kasvaessa alkavat vähitellen pahimmat äitien pelkosyndrooman oireet helpottaa. Joskin edelleen paniikissa esim. lentäessä (kuka huolehtii lapsistani, kun tipun täältä taivaalta ja kuolen). Äitiys ja (turha) huolehtiminen tuskin lakkaa koskaan?

    Tykkää

    • Ihana kommentti PP, kiitos! ❤
      Annoit voimaa tähän iltaan ja tämä rauhoittaa nukkumaan. Tytär tuntuu tulevan tässä kohtaa äitiinsä, valitettavasti… Juuri häntä rauhoittelin, että äiti ja isä tekevät kaikkensa pitääkseen hänestä huolta ja olemme ihan lähellä koko yön!

      Onneksi meillä Suomessa voi noin luvata. :/

      Ihan mukava kuulla siitäkin, että pelko saa myös muita tekemään isoja valintoja! 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Kotivinkki - Olga Temonen

Ihan tavallisesta elämästä

%d bloggers like this: