Tyhjää tilaa

Tiedätkö sen tunteen, kun et varsinaisesti tee mitään ja silti hengästyttää? Kun joku kysyy sinulta vastausta yhteen sen hetkiseen asiaan, voisit huutaa vastaukseksi, että et tiedä, etkä jaksa ajatella.

Jep, puhun juuri SIITÄ, metatyöstä.

 

selviytymistarina

 

Kun katson perhekalenteriamme viimeisten viikkojen ajalta, ei siellä juuri mitään merkintöjä ole. Lähes tyhjät viikot, jos syksyyn vertaa! On joulua, vuodenvaihdetta, parit synttärit ja muutamat treenit. Merkinnöistä puuttuu se, mistä osa näkyy täällä blogissa. Jouluvalmisteluja, talvivaatehankintoja, kyläilyjä suuntaan ja toiseen, sairastamista, joulusiivousta, synttärijärjestelyjä, treenikauden alku, työhommien potkimista, tanssileirin organisointia… Ei varsinaisesti kiirettä, mutta tiukkaa toimintaa.

Ihminen tarvitsee välillä tyhjää tilaa. Sellaista aikaa, että on vastuussa vain itsestään ja vain itselleen. Joku kutsuu sitä irtiotoksi arjesta. Minusta se on vähän eri juttu, mutta voihan lomallakin olla se tyhjä tila, oma aika.

Tyhjä tila on mielentila, jossa voin hengittää vapaasti. Tuntea olevani rauhassa, ehkä hiukan todellisuuden ulottumattomissa. Koen voivani kontrolloida olemisiani ja tekemisiäni, hallitsevani kaiken ympärilläni – myös vellovan kaaoksen.

 

selviytymistarina 2

 

Jos löydät palan siitä, mitä yritän selittää, et näe tuossa kuvassa enää kahta joulukoristetta ja (rumaa) aitaviritystä. Löydät siitä kaksi kaunista koriste-esinettä ja kauniin, rauta-aitaa muistuttavan, harmaan puuaidan sekä siistin portin.

Kun saan hetken hengittää ja olla itseni kanssa, jaksan taas nähdä ympärilläni olevat mahdollisuudet. Korjausta vaativa kaaos ei ole musertava työtaakka vaan suuri mahdollisuus, jonka avulla voin tehdä palkitsevaa työtä ja toteuttaa itseäni.

Toisille oma aika on aikaa harrastaa ja tehdä jotain, mikä vie ajatukset pois arkirutiineista. Minulle on tärkeää saada aikaa ajatteluun. Kaikista parasta omaa aikaa on aika olla kotona yksin, ilman velvotteita. Ilman sitä tunnetta, että nyt täytyy kiireästi tehdä joku homma, kun siihen on pari tuntia tehokasta aikaa. Työtä on nytkin, mutta on myös aikaa tehdä se. Voin itse päättää, mitä teen, milloin ja missä järjestyksessä ja se on ihanan vapauttavaa!

 

selviytymistarina 1

 

Kerroin, että tyhjä tila on mielentila. Kuva on huono, mutta se on tärkeä. Otin sen melko tarkasti kaksi vuotta sitten. Lapsi oli kolmen viikon ikäinen ja pakkasta oli yhtä paljon kuin nytkin. En ehtinyt perheen (!) kanssa ulos, kun kiukkuitkua ja raivoa puhisten säädin henkilökohtaisen maitotehtaani kanssa.

Palasin kävelyltä kotia kohti, jo pienellä kiireellä. Ja tajusin, että olen yksin. Ensimmäistä kertaa toukokuun jälkeen. Pysähdyin, katsoin ympärilleni ja huomasin, että aurinko paistaa.

Nyt lähden tekemään kuivaharjauksen ja käsihoidon, otan kynsilakat työpöydälle ja ryhdyn hymyssä suin hommiin – koska mä voin.

Ilmavaa viikkoa!

 

Mainokset

Yksi kommentti artikkelissa “Tyhjää tilaa

  1. Paluuviite: Maatilaa ja muuta mukavaa | Selviytymistarina

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Kotivinkki - Olga Temonen

Ihan tavallisesta elämästä

%d bloggers like this: