Miltä migreeni tuntuu

Puistotanssien avajaiset, tanssikaverit, hyvä musiikki, upea ilma, odotettu kesän alku, uusi mekko… Niin mielelläni olisin lähtenyt, mutta ei.

Vieraakseni saapui ikävä seuralaiseni, migreeni.

 

Migreeniä esiintyy arvioiden mukaan noin 15% naisista ja vain noin 5% miehistä. Olen ehkä joku magneetti, koska omassa sosiaalisessa ympäristössäni sanoisin prosenttien olevan huomattavasti korkeammat.

 

Minun migreenini alkoi teini-iässä. Ensimmäinen kohtaus tuli hevostallilla ja vaikka migreeni oli suvustani tuttu, luulin sokeutuvani. Ja sitten kuolevani. Olin kyllä ymmärtänyt, että migreeni on ikävä ja sattuu kovasti, mutta silti.

 

Miltä se migreeni tuntuu?

 

Minun migreenini tuntuu pelottavalta.

 

Vain harvoin kohtaus alkaa selkeillä näköhäiriöillä. Usein kohtausta edeltää parin päivän väsymys ja hiukan sekava olotila. Joskus myös sellainen viheliäinen päänsärky, mihin ei meinaa lääke auttaa, mutta minkä kanssa pystyy elämään.

 

Se varsinainen kohtaus alkaa yleensä sekavuuden pahentumisella. Tarkkaavaisuus, muisti ja puhekyky heikkenevät ihan selkeästi. Saatan sössöttää niin pahasti, että puheestani ei saa selvää. Jos tähän liitetään se, etten muista sanoja, kommunikointi on aika haastavaa.

Seuraavaksi heikkenevät motoriset kyvyt ja menetän voimani. Tavarat tippuvat käsistä, en pysty kirjoittamaan ja saatan istua tuolista ohi. Joskus jaloista meni voimat niin, että en pystynyt seisomaan!

On todella outoa sanoa, että ei pysty. Miten niin ei muka pysty? No kun ei vaan jalat kanna, asiat pysy käsissä tai puhetta tule! Keho ei tottele.

Jos ehdin ottamaan lääkkeet ajoissa, kipu jää sellaiseksi, että sen kanssa selviää. Sitä ei välttämättä tule juuri ollenkaan ja saatan pystyä nukkumaan sen ohi.

Mutta muut oireet eivät aina häviä.

Pahimmassa vaiheessa siis toivottavasti nukun. Pahin vaihe kestää onneksi vain pari tuntia. Silloin olen käytännössä lähes täysin tiedoton ympäristöstäni. En ymmärrä, mitä ympärilläni tapahtuu, en pysty kommunikoimaan. Oksettaa ja kaikki energiani menee hengittämiseen ja tajuissani pysymiseen. Pyörryttää ja tuntuu kuin maailma vajoaisi altani. Silloin pelottaa, aina.

 

Jälkikäteen migreeni tuntuu epäreilulta. Olo on kurja vielä pari päivää kohtauksen jälkeen, eikä harmistus auta asiaa.

 

Miksi juuri nyt?!?

 

Jos tunnet jonkun migreeniä sairastavan, olet varmaankin huomannut, että migreeni iskee juuri silloin kun ei tarvitsisi. Ehkä jopa osaat aavistaa, että nyt hänelle varmaan tulee kohtaus.

 

Yleensä migreenin laukaisee aina samat tekijät. Minulla olennaisin tekijä on stressi. Vaikka en nytkään mielestäni ole stressannut, kehoni ja mieleni on.

On ollut liikaa mietittävää.

Myönnän, että en ole malttanut levätä riittävästi. En ollut nukkunut ja syönyt riittävän hyvin. Stressi vie yöuneni eikä ruoka maistu.

 

Oikeasti odottelin migreeniä jo viikonloppuna… Joku tyhmyys kait se on, että ensimmäisiä oireita ei oikeastaan edes tunnista tai hyväksy, ennen kuin on jo liian myöhäistä. Jälkiviisaana on helppo todeta, että tätähän se siis olikin.

 

Migreeni tilanteen mukaan

 

Minulla on selkeästi kahta erilaista migreeniä.

 

Toinen on sellainen, mikä kestää useita päiviä, mutta ei koskaan tule kohtaukseksi asti. Pahin tälläinen on kestänyt 17 vuorokautta.

Päätä särkee joka päivä, olo on väsynyt ja tokkurainen. Asiat ovat vaikeita, unohtelen juttuja, hahmotuskyky kärsii. Olen alakuloinen (no tietty, kun olo on kurja) ja ärsyynnyn helposti. Kärsin kirkkaista valoista ja äänistä.

 

Toinen migreenini on tälläinen kuin nyt. Se kestää yleensä muutaman päivän, jos lasketaan ensimmäisistä oireista viimeisiin.

Vaikka kohtaus oli maanantaina ja tuli hyvin klassisena, vielä tänään on ollut väsynyt ja vähän tympeä olo. Päätäkin särki hetken aikaa. Niska on jäykkä ja olo laiska. Kun väsymys ja vähän epäskarppi olotila alkoi lauantaina, on nyt siis mennyt viisi päivää.

 

Migreeneissäni yhteistä on se, että niiden kulku on aina vaikea ennustaa etukäteen. Esimerkiksi nyt ehdin jo kuvitella päässeeni helpolla ja ilman varsinaista kohtausta. Joskus niin käykin.

 

Mikä migreenin parantaa?

 

Tähän minulla on tosi hyvä vastaus!

Raskaus.

 

Se on ollut aikuiselämäni pisin vaihe, minkä migreeni on pysynyt poissa. Tosin päätä särki puoli vuotta ja olo oli huono 35 viikkoa.

 

Muuten sen tekee uni. Luulen kyllä, että kohtaus menisi ohi ihan samassa ajassa muutenkin, mutta uni on mukavin tapa sen sietämiseen.

Joskus auttaa myös lääkkeet. Kipuun ainakin. Parasta minulle on ketoprofeeni TAI ibuprofeeni, mutta yleensä vedän sen kanssa hätäpäissäni vähän parasemoliakin. Varsinaiset migreenilääkkeet eivät ole auttaneet. Lääkittynä pystyn yleensä nukkumaan, ilman en.

 

Vastauksena tähän siis: Aika.

 

Parempi vaan yrittää elää niin, että mirkku ei viihdy. Eli nukkua riittävästi, syödä hyvin ja antaa itselleen aikaa palautua. Jättää punaviinit edes haistamatta ja muutenkin elää alkoholin kanssa hyvin herkkänä. Muistaa ja malttaa pysähtyä silloin, kun alkaa uuvuttaa.

 

Tietoa migreenistä löytyy nykyisin hyvin. Esimerkiksi Suomen Migreeniyhdistyksen sivut auttavat ymmärtämään asiaa.

Olisi mukavaa kuulla, millaisia käyttäjäkokemuksia teillä on? Onko sinulla tai läheisilläsi migreeniä? Kuinka tulet sen kanssa toimeen?

Parempaa loppuviikkoa kaikille!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Kotivinkki - Olga Temonen

Ihan tavallisesta elämästä

%d bloggers like this: