Poks, sanoi kupla

Heippa. On vierähtänyt hetki… Ja on tapahtunut paljon. Tosi paljon!

Ei ole oikein ollut sanottavaa, eikä kyllä aikaakaan. En ole halunnut tulla huijaamaan teitä asioilla, joilla ei ole ollut itselleni mitään merkitystä ja mihin ei ole todellisuudessa ollut aikaa. Se, mitä olisin halunnut sanoa, ei ole ollut valmista julkaista eikä julkista. Blogia oli kyllä ikävä!

Minulla piti olla viikon kuluttua häät. Teinpä sen kuitenkin taas – peruin ne. Melkoista touhua niitä suunnitella, kun ei kuitenkaan ihan varma asiasta ole. Paitsi kaikkien muiden puolesta. Ehkä olisi vielä melkoisempaa jatkaa samassa kuplassa tekemässä muita onnelliseksi ja hymyillä häissä puolison rinnalla tyhjin silmin.

Olen kirjoittanut monia tekstejä itselleni. Uuden vuoden yön tuotosta tässä:

”Siis nyt mä tajusin, mikä tässä mättää! Tässä puoliunessa, hampaita pestessä, kun muut jo nukkuu! (Puolentoista viinilasillisen jälkeen.)

Mulla on se, mitä sinkkuteksti kertoo. Mutta – se kiiltokuva! Upea talo, kaunis lapsi, pitkä parisuhde kauniilla tarinalla, uudelleen syttyvä rakkaus, jääprinsessahäät nahkarotsissa (wannabe tosi rock ja kovis) meidän tyylillä, hyvännäköinen pariskunta, firma, uusi auto, toteutetut haaveet… Mistä lehdestä tai blogista tää on?!? Kuka tuo nainen siinä elämässä on..?

Minä en ole ihminen kiiltokuvaelämässä. Ja silti mä taas pyrin sitä kiiltokuvaelämää kohti. Ei ihme, että se minä siellä sisällä huutaa tuskasta.”

Tähän soppaan kuuluu paljon kaikkea muutakin. Mutta se ei ole sellaista, mitä kerrottaisi julkisesti. Kylällä varmasti puhutaan kolmiodraamasta ja kaikkea mahdollista, mutta ainakaan minun tietääkseni mistään sellaisesta ei ole kyse. Eikä tämä ole äkillinen päätös tai äkillisesti muuttunut tilanne.

Sehän se onkin vaikeinta. Tunnustaa ja kertoa kaikille, että olen huijannut. Esittänyt ja valehdellut, kiillottanut kuplaa.

Parisuhteet on vaikea asia. Riittääkö rakkaus, en usko. Minulle ei. Minä tarvitsen ja haluan muutakin. Jos syyt pitäisi tiivistää, on varmaankin kyse klassikoista. Halusimme eri asioita. Emme ole aidosti ja oikeasti ihmisinä sellaisia, jotka haluamme rinnallemme. Oikeasti, olisi pitänyt tällä kokemuksella ymmärtää jo aiemmin. Mutta toive eli. Toive oli kai se, mikä sai valehtelemaan ja uskottelemaan myös itselleen.

Näistä vuosista on opittu. Itsestä, muista ja elämästä. On ihana lapsi ja hyvä mieli siitä, että on yritetty. Tästä ei tullut vuosisadan rakkaustarinaa, mutta vuosisadan exätarina tästä saattaa hyvinkin tulla.

Olen oppinut myös sen, että minun ei tarvitse kantaa vastuuta kenenkään muun elämästä. Tässä omassakin on ihan riittävästi.

Tällä hetkellä olo on vapaa ja levollinen. Minä seison tässä, omilla jaloillani, nojaamatta mihinkään. Olen aina tiennyt, mitä haluan ja aion ne haaveet toteuttaa. En tarvitse niihin ketään, eikä kukaan voi niitä estää. En pelkää ketään, enkä kenenkään arvostelua. Kukaan ei voi sanoa minulle, miten minun tulisi elämääni elää, mikä on soveliasta ja miten pitäisi olla.

Tiedän olevani erikoinen. Erityinen. Nauran muita kovempaa, lenkkeilen nahkatakissa, käytän lähes aina korkokenkiä, pidän (liian) lyhyttä hametta ja (liian) isoja korviksia, tanssin vaikka keskellä toria, suhtaudun työhöni intohimoisesti, rakastan prätkiä ja olen niiden kanssa aika hyvä, välitän muista ihmisistä, olen huolissani ympäristöstä, käytän arkenakin punaista huulipunaa ja olen muutenkin pelottava.

Minä haluan olla tälläinen. Minusta, tyylistäni tai tekemisistäni ei tarvitse tykätä. Mutta vitsit, mä olen minuksi magee just tämmöisenä!

Ensimmäistä kertaa elämässäni olen ilman mitään tavoitteita. Olen saanut kaiken, mitä olen halunnut ja tavoitellut. Tästä eteenpäin voin mennä fiiliksellä ja antaa elämän tuoda sen, mitä se tuo.

Eräs ihanainen ihminen sai minut viime viikolla hiljaiseksi. Hän totesi mulle: ”Elämästä ei koskaan tiedä”. Hirmuisen ihana ajatus! 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Kotivinkki - Olga Temonen

Ihan tavallisesta elämästä

%d bloggers like this: