Huhuu…?

Ihan varovaisesti hei vaan kaikille. Nyt on kyllä vähän vaikea jatkaa, tämän kaiken jälkeen. Niin paljon taukoilua, niin paljon tapahtumia ja niin paljon lukijoita! Uskomatonta, että teitä käy täällä vieläkin päivittäin kymmeniä! Kiitos.

 

Blogia ja kirjoittamista on ollut ikävä. Silti tuntuu vähän aralle jatkaa. Mistä minä nyt tähän teille kirjoittaisin…?

Ehkä siitä, että miksi en ole kirjoittanut. Eikös aina pahoitteluun kuulu kootut selitykset?

Kesään kuului kaikkea uutta ja ihmeellistä. Ja töitä. Paljon töitä. Ja vesisadetta ja silloin kun ei satanut, oltiin ajamassa. (Ihanaa!) Oli muutto. Muutettiin silloin huhtikuussa siitä omakotitalosta tyttären kanssa vuokralle pikkuiseen kolmioon. Tuli aika kiire sen talokaupan kanssa, joten nappasin asunnoksi sellaisen, mihin oli tulossa putkiremppa loppuvuodesta. Se alkoikin elokuun alussa.

 

Eipä sillä, aika vähän siellä oli ehditty olla, eikä siitä huushollista paljon ollut kirjoitettavaa. Söpö se oli ja tuntui kodikkaalta. Elämä oli varmaan lapsestakin aika sekavaa. Oikeastaan koko kesä oli aika sekava. Ihana, hemmetin rankka, mutta eheyttävä.

 

Kävi myös sillä tavalla hassusti, miten ei pitänyt käydä. Minun ei pitänyt rakastua, eikä etenkään seurustella. Piti elää vain itselle ja tyttärelle ja asua kaksin, omassa kodissa.

Siitä työkaverista ja ystävästä, kenen kanssa harrastettiin motskarijuttuja, tulikin Elämäni Mies. (Sori isi.) Tuli uusi perhe ja yhteinen koti. MEITÄ on viisi. Aika harvoin ollaan kaikki yhdessä, silti ollaan kaikki ajatuksissa. MEILLÄ on kolme lasta. Prinsessan ensimmäiset asiat on joka aamu samat: ”Missä pojat on? Missä Kunkku on?”

 

Tämä kaikki on ihan käsittämätöntä. En ole ikinä uskonut rakkauteen. Parisuhteideni idea on aina ollut olla yhdessä ihmisen kanssa, jonka kanssa olen voinut elää. Nyt olen parisuhteessa, koska en voinut elää ilman tätä ihmistä. Koska hän ei voinut elää ilman minua.

 

Kirjoittaminen tuntuu ihanalta. Nyt taas asiat on niin, että voin kirjoittaa ja jakaa teille kauniita asioita. En ole koskenut kameraan juurikaan koko kesänä. On ikävä myös kuvaamista. Pitää päivittää Adobe-lisenssi, pääsi vanhenemaan. Wuhuu, blogistania! Täältä tullaan taas! 😉

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Lapsinäkökulma

Lapsinäkökulmaisen tutkimuksen tekijöiden matkoja yhteiskunnassa ja ajatuksissa.

Meanwhile in Longfield..

Matkailu & Kotoilu & Ruoka

Let Me Go Organic - Luomublogi

Luomua elämäntavaksi

Uusi Kuu

Ihan tavallisesta elämästä

Frontpage

Ihan tavallisesta elämästä

%d bloggers like this: